city-keskusta

Kansallisrunoilijaa lainaten


City-keskustan Örinä korvissani

metsäpubin päällä täysi kuu;

kesä-yön on onni omanani,

pakokaasuun Stadi verhouu.

En ma iloitse, en sure, huokaa;

mutta kepun tummuus mulle tuokaa,

lasol, johon päivä hukkuu,

siinto Esson tuulisen, mi nukkuu,

tuoksut lasolin ja varjot poliisin;

niistä putkassa laulun teen.

Sulle laulan kepun, city-keskusta,

sydämeni suuri hiljaisuus,

puolueeni, soipa säveleinä,

tukiasi-kaavake malli, uus.

En ma enää aja autoa,

onpa kädessäni kihlat poliisin;

pienentyy mun ympär' elon piiri;

aika seisoo, nukkuu putkassa mies juopunut;

edessäni kortiton tie

käräjille minut vie.